Hermon pinnetilaksi nimitetään tilannetta, jossa hermon kulkureitillä on anatomisista syistä ahdas kohta, jossa hermo joutuu alttiiksi krooniselle puristukselle tai venytykselle.
Ylivoimaisesti tavallisin pinnetila on rannekanavaoireyhtymä eli canalis carpi -syndrooma. Tällöin keskihermo (n.medianus) joutuu pinteeseen rannekanavassa ranteen-kämmenen alueella ja tyypillisin oire on I-IV sormien puutuminen (pistelyn ja neulottumisen tunne), joka kättä ravistelemalla menee ohitse.
Oireet kehittyvät vähitellen ja alkuvaiheessa puutumisoireet vaivaavat erityisesti öisin tai aamulla herätessä kädet ovat puutuneet ja niitä pitää ravistella. Samoin käden puutuminen tulee helposti käsitöitä tehdessä, pyöräillessä, puhelimesta kiinnipitäessa jne.
ENMG-tutkimuksessa todetaan hermon johtonopeuden hidastuminen pinnekohdassa rannekanavan alueella ja vaiva on näin helposti diagnosoitavissa.
Harvinaisempi pinnetila on kyynärhermon pinne kyynärpään alueella, jolloin puutumis- ja neulotteluoireet ovat IV-V sormissa ja myöhemmin pinnetilan vaikeutuessa voi ilmaantua heikkoutta kämmenen ja sormien alueen pikkulihaksiin. Muut pinnetilat ovat selvästi harvinaisempia.
ENMG-tutkimuksella eli hermoratatutkimuksella voidaan paikallistaa hermovaurion sijainti, arvioida sen voimakkuusastetta, saada kuvaa ennusteesta ja myös tarvittaessa seurata hermovaurion korjaantumisen etenemistä.
Kulumamuutokset tai välilevytyrä voivat aiheuttaa lannerangan tai kaularangan alueella hermojuuren puristustilan. Lannerangan alueella nämä ovat tavallisempia ja aiheuttavat voimakkaan alaraajaan säteilevän (”iskias”) kivun. Siihen liittyy myös puutumisen tunnetta tai tuntomuutoksia kyseisen hermojuuren hermottamalla ihoalueella.
Mikäli puristutila on voimakas, voi ilmaantua lihasheikkoutta kyseisen hermojuuren hermottamissa lihaksissa. Esimerkiksi voimakkammassa viidennen lannehermon puristustilassa voidaan todeta kävellessä jalkaterän läpsymistä.
Vastaavasti kaularangan alueella kivut säteilevät yläraajaan ja oireet riippuvat siitä, mikä hermojuuri on puristuksessa. Diagnoosi näissä tapahtuu oireiden, lääkärin tekemän tutkimuksen ja radiologisten (rtg, CT, MRI) tutkimusten perusteella ja tarvittaessa ENMG-tutkimus täydentävänä lisäinformaatiota antavana tutkimuksena.
On lukuisa määrä erilaisia joko perussairauteen (esim. diabetes) liittyviä tai perinnöllisiä ääreishermosairauksia, joiden diagnostiikassa ja luokittelemisessa hermoratatutkimus antaa arvokasta tietoa.