Nuoruusiän idiopaattinen skolioosi

Skolioosi (suom.: kieroselkäisyys) on selkärangan käyryys sivusuuntaan, johon liittyy yleensä myös rangan kiertovirhe. Kasvuiässä tavallisin muoto on idiopaattinen (itsesyntyinen) skolioosi, jonka syy on tuntematon.

Adoleskentti idiopaattinen (itsesyntynen) skolioosi ("late-onset") on tavallisin skolioosin muoto Suomessa. Se esiintyy puberteetti-iässä nimenomaan tytöille. Hoitoa vaativia tapauksia on 0,3–0,6 prosentilla ikäluokasta.

Idiopaattinen skolioosi kehittyy hitaasti eikä siihen yleensä liity kipuoireita. Tämän takia se jää helposti huomaamatta. Säännöllinen koulutarkastuksen yhteydessä tehty selän tutkimus on tärkeä skolioosin havaitsemiseksi.

Skolioosin hoitovaihtoehdot

Hoitopäätös riippuu potilaan kehitysvaiheesta (luuston kasvuvaihe, puberteetin aste) eli jäljellä olevasta kasvusta ja käyryyden suuruudesta mitattuna koko selän seisten otetusta röntgenkuvasta.

• Seuranta: Alle 25 asteen käyryyksiä seurataan kasvuun loppuun asti kuuden kuukauden välein otetuilla röntgenkuvilla.
• Tukiliivihoitoa käytetään 25–40 asteen käyryyksien hoitoon, jos potilaalla on ainakin vuoden kasvua jäljellä. Tukiliivihoidon tavoite on pysäyttää käyryyden progressio. Kirjallisuuden mukaan alle 40 asteen käyryyksien pahenemisriski aikuisiässä on hyvin pieni. Tämän takia katsotaan, että nämä käyryydet eivät aiheuta rajoituksia liikunnan eikä ammattivalinnan suhteen.
• Leikkaus: Yli 50 asteen käyryydet suurenevat pikku hiljaa myös potilaan kasvun päättymisen jälkeen aikuisiässä. Ei ole näyttöä, että tämä olisi haitallista terveydelle. Näissä tapauksissa kuitenkin yleensä harkitaan leikkausta. Leikkaushoidon tavoitteet ovat käyryyden pahenemisen estäminen, selän tasapainon palauttaminen ja kosmeettisen haitan lievittäminen. Leikkauksessa ranka suoristetaan metallitukien avulla ja luudutetaan korjattuun asentoon.

Hyviä tuloksia skolioosileikkauksista

Tulokset ovat myös pitkällä tähtäimellä erittäin tyydyttäviä. Noin 20 vuoden leikkauksenjälkeisen seurannan jälkeen potilaiden elämänlaatu vastaa normaaliväestöä.

Leikkauksesta johtuvan selkäydinvaurion riski on kirjallisuuden mukaan 0,5–3,0 %, infektioriski on 0,1–5,0 %. Sairaala ORTONissa ei ole tapahtunut viime 25 vuoden aikana yhtään selkäydinvaurio idiopaattisen skolioosin leikkauksen yhteydessä eikä syviä leikkauksenjälkeisiä infektioita ole esiintynyt viime kymmenen vuoden aikana.